PORIN FILOSOFINEN SEURA (PFS) perustettiin 3. maaliskuuta 2011 Porin kaupunginkirjastossa. Seuran tarkoituksena on herättää, ylläpitää ja edistää filosofisen ajattelun harrastusta. Toiminta sisältää esimerkiksi koulutus- ja esitelmätilaisuuksia, keskustelu- ja osallistumistapahtumia sekä tutustumiskäyntejä. Seuran tilaisuuksissa on esitelmöinyt moni tunnettu suomalainen filosofi. Tarkempaa tietoa seurasta ja sen toiminnasta löytyy alla olevasta linkistä.

Molemmin puolin tapahtumassa aiheemme on ”musiikin merkitys ihmisen eksistenssille”. Se sopii hyvin Sibelius-museoon. Lähestymme musiikkia filosofian näkökulmasta, mutta pyrimme olemaan käytännönläheisiä. Koko hallituksemme osallistuu filosofiatuokion toteuttamiseen. Päävastuu on seuran vpj:lla, Vesa Nissisellä. Hän on elämän ihmettelijä, eläköitynyt lukion lehtori (uskonto, psykologia, filosofia), koulutukseltaan TT ja FM.

Musiikkiin liittyvät tila, aika ja ääni. Se on tapahtumista, joka jäsentää ihmisen elämää ja jonka avulla ihminen itse jäsentää omaa elämäänsä. Se on runollisesti ilmaistuna kosmoksen hengitystä, johon ihminen osallistuu. Hän ui musiikin virrassa ja antaa sille merkityksiä, jotka vastaavat hänen omia sisäisiä tilojaan. Musiikki voi olla diskojytinää, satakielen laulua, sinfonioita, aaltojen kohinaa, dieselmoottorin murinaa, jopa hiljaisuutta. Se ei siis ole vain iskelmäradion tuotosta. Jokainen rakastaa jonkinlaista musiikkia, koska musiikki on eräänlaista elämän äidinkieltä; se on meissä.

Lau Nau eli Laura Naukkarinen on säveltäjä ja äänitaiteilija, jonka musiikki liikkuu elektroakustisen kokeellisuuden ja lauluntekijyyden rajoilla. Instrumentteinaan hän käyttää mm. modulaarisyntetisaattoria, laulua, kenttänauhoituksia, vesiaiheita ja akustisia soittimia. Hän on julkaissut 11 kokopitkää sooloalbumia ja lukemattomia yhteisjulkaisuja. Lau Nau on tunnettu Jussi-palkitusta elokuvamusiikistaan, kollektiivisista kuuntelutyöpajoistaan sekä monikanavaisista ääni-installaatioistaan ja on keikkaillut aktiivisesti ympäri maailmaa, mm. Tokion Super Deluxessa, San Franciscon the Labissa sekä New Yorkin Pioneer Worksissa.

Valtteri Arstila toimii teoreettisen filosofian professorina Turun yliopistossa ja on erikoistunut mielenfilosofiaan sekä metafysiikkaan. Hänen tutkimuksensa tarkastelee erityisesti miten koemme ajan kulun ja mitä tämä kertoo tietoisuuden ja havaintojen luonteesta. Lisäksi hän on kiinnostunut havaintoja koskevasta filosofiasta – siitä, mitä havaitsemme, mitä havaitseminen edellyttää, ja miten uskomuksemme voivat vaikuttaa havaintokokemuksiimme. Yhteistyö monialaisen tieteellisen kentän kanssa on keskeinen osa hänen työskentelyään, ja hän yhdistää usein filosofisia analyysejä ja empiiristä mielen­tutkimusta.

Mitä äänet ovat?
Ääni tuntuu arkipäiväiseltä ja itsestään selvältä ilmiöltä – jotakin, jonka vain kuulemme. Mutta kun pysähdymme kysymään, mitä ääni todella on, kysymys osoittautuu yllättävän vaikeaksi. Onko ääni ilman värähtelyä, esineiden välinen tapahtuma, vai jotakin, joka syntyy vasta kuulemisessa? Filosofit ovat esittäneet monia vastauksia: äänet on nähty muun muassa fysikaalisina aaltoina, tapahtumina, ominaisuuksina tai havaitsemisen kohteina. Esitelmässä tarkastellaan näitä vaihtoehtoja ja pohditaan, miksi niin yksinkertaiselta vaikuttava ilmiö kuin ääni pakottaa meidät pohtimaan uudelleen, mitä merkitsee havaita jotakin maailmassa.

Eerik Lagerspetz on käytännöllisen filosofian emeritusprofessori Turun yliopistossa. Hän on tutkinut erityisesti politiikan filosofiaa ja yhteiskuntafilosofiaa sekä näiden opinalojen historiaa.

Miksi vaaleissa annetaan ääniä?
Otsikko voidaan ymmärtää kahdella tavalla. Yhtäältä: Miksi puhutaan nimenomaan äänten antamisesta? Toisaalta: MIten äänestyskäytännöt ovat syntyneet ja miten niitä voi perustella? Esityksessä pohditaan sitä, miten äänien antaminen liittyy konkreettiseen poliittiseen puheeseen ja keskusteluun. Asiaa valotetaan tarkastelemalla äänestämisen historiaa aloittaen antiikista.

Kodin äänet on yleisöä lempeästi osallistava tilaisuus, jossa tutkitaan ja tuumaillaan äänten merkitystä kodin tunteen ja kokemuksen synnyttäjänä. Tilaisuudessa pääsevät esille erityisesti monikulttuuristen perheiden sekä maahanmuuttajien kokemukset, jotka omalta osaltaan monipuolistavat aiheen käsittelyä ja ehkä myös haastavat arkielämään liitettyjä totunnaisia käsityksiä.

Aikamatkaaja-blogin kirjoittaja ja filosofiaa yliopistossa opiskellut harrastaja. Kiinnostuksena tulevaisuuden alat mielenfilosofiasta neurotieteisiin ja tekoälyyn. Ollut töissä vuosituhannen aikaan web-kuplassa ja työskentelee nykyisin digiopastajana.

Hei, olen Jarkko Niemelä – 2012 valmistunut kulttuurihistorioitsija ja filosofi. Kiinnostuksen kohteitani ovat ihmisen ajattelun kategoriat ja ihmisyhteisöjen vaikutus havainnointiin ja ymmärrykseen. Minua kiinnostavat ajattelun ennakkoehdot, kieli, tarinat ja myytit ja niiden vaikutus arkiseen elämäämme ja tapaamme kokea ja hahmottaa asioita. Näen, että ajattelu ja havainnointi ei koskaan synny tyhjiössä, vaan se, mikä on meille selvää ja totta, on aina jossain määrin sosiaalisesti rakentunutta.

Aiemmin olen havainnoinut muun muassa kasvua ja yksilökeskeisyyttä koskevaa puhetapaa, joka sellaisenaan rakentaa omanlaistaan narratiivia siitä, millainen maailma on, ja vaikuttaa suhtautumiseemme ilmastonmuutokseen, luontoon ja eläimiin. Viime aikoina olen kiinnostunut siitä, miten narratiivien ja sen työkalun kielen avulla perustellaan sitä, mikä on totta.

Alanen on vapaa esineteatteritaiteilija, äänisuunnittelija ja kokeellinen muusikko. Hänen praktiikkansa jahtaa olemassaolon perustavanlaatuista nukketeatterillisuutta: ei siis sitä miten ihminen manipuloi ympäristöään vaan sitä, miten kaikki olevainen animoi kaikkea olevaa. Hän on Prahassa ja Turussa muodollisesti koulutettu nukketeatteritaiteilija, itseoppinut ääniteknikko sekä Trial & Theatre-kollektiivin perustajajäsen joka tekee esityksiä ja musiikkia sekä keikkailee ympäri Suomea ja Eurooppaa.

Chladni kvartetti on uusi, kehitysvaiheessa oleva kokeellinen elektroakustinen instrumentti, joka piirtää hiekkaan geometrisiä kuvia, soittaen musiikkia kaoottisessa vuorovaikutuksessa muusikon kanssa. Valtteri Alanen soittaa teoksen prototyypillä osittain improvisoidun konsertin, jossa hänen kehittämänsä soitin-ensemblen koko skaala pääsee oikeuksiinsa, ja vallitseva hetki tiivistyy kuvaksi ja ääneksi. Raaka ääni, materiaalin resonanssi, vaeltavan hiekan meditatiivisuus. Muusikko joka soittaa instrumenttia vain siinä määrin kuin instrumentti soittaa muusikkoa. Instrumentti on vasta prototyyppi, mutta musiikki aina valmista, kunhan sitä soittaa.

Chladni-kvartetti on elektroakustinen yhtye-kollaasi, tieteellisen instrumentin musiikillinen tee-se-itse-sovellus sekä äänen, kuvan ja toiminnan takaisinsyöttösilmukka. Instrumenttikokonaisuus koostuu neljästä tarkoitukseen rakennetusta Chladni-levystä, niitä ohjaavasta neliäänisestä modulaarisesta syntetisaattorista, hienosta hiekasta, muutamasta mikrofonista, miksauspöydästä ja muusikko-ääniteknikosta. Chladni-levy on Ernst Chladnin 1800-luvulla suunnittelema tieteellinen instrumentti, jota hän käytti uraauurtavaan akustiikan ja fysiikan tutkimukseensa, demonstroiden mm. Lissajous’n kuvioiden suhdetta äänen värähtelyyn. Instrumentti on viime vuosina kokenut fysiikassa uuden tulemisen mikromanipulaation, nanomekaniikan ja itsekokoontumisen kuumilla tutkimuksen aloilla. Alanen on aiemmin soveltanut laitteen toimintaperiaatetta Nano Steps esityssarjan mikroskooppisessa akustisessa nukenkäsittelyssä. Chladni-kvartetti tuo käsittelyn mittakaavan mikroskoopista ihmisen tasolle, ja nykii kontekstia kohti nykymusiikkia, kokeellisen nukketeatterin periaatteita unohtamatta.