Yksinäisyys ei näy ulospäin, mutta on yllättävän yleistä

Yksinäisyydestä puhutaan paljon, mutta mitä se oikeastaan on? Voinko kokea yksinäisyyttä, vaikka minulla on joitakin kavereita enkä ole täysin yksin? Entä onko joku yksinäinen, koska hän istuu vaikkapa elokuvateatterissa tai välitunnilla yksin?

Yksinäisyys ja yksin oleminen usein sekoitetaan toisiinsa, mutta ne ovat täysin eri kokemuksia. Yksin oleminen voi olla hetkellisesti mukavaakin, saa olla omissa oloissaan ilman vanhempien jatkuvaa käskyttämistä tai pikkusisaruksia säätämässä ympärillä. Yksinäisyys sen sijaan on jopa fyysisenä kipuna tuntuva negatiivinen tunnekokemus, eikä sitä voi päätellä kenenkään ympärillä olevien ihmisten määrästä. Yksinäisyyttä on se, etten onnistu saamaan ja pitämään yllä sellaisia ystävyyssuhteita kuin haluaisin. Yksinäisyyttä on myös se, ettei minulla ole läheistä ystävää, jonka kanssa voisin jakaa omia asioitani, tai etten tunne kuuluvani mihinkään kaveriporukkaan. Saatan kokea yksinäisyyttä siksi, että minulla kyllä on kavereita, mutta suhteeni kavereihini eivät ole sellaiset kuin toivoisin niiden olevan.

Yksinäisyys kumpuaa ihmisen synnynnäisestä tarpeesta olla toisten lajitovereidensa kanssa. Meille ihmisille on tärkeää saada jakaa arjen tapahtumat ja tunteet toisten kanssa ja tuntea, että tulemme kuulluiksi, että saamme mahdollisuuden puhua kokemuksistamme ja kokea, että toiset välittävät meistä ja tunteistamme. Jos kuitenkin huomaan, etten pysty näitä tarpeitani toteuttamaan ihmissuhteissani, alan kokea tyytymättömyyttä ja mielipahaa, yksinäisyyttä.

Noin joka viides nuorista kokee yksinäisyyttä jossain vaiheessa nuoruusikäänsä. Esimerkiksi siirtyminen alakoulusta yläkouluun, koulun vaihtaminen ja peruskoulusta toisen asteen koulutukseen siirtyminen ovat vaiheita, joissa ainakin hetkellisen yksinäisyyden kokeminen on hyvin tavallista. Vanhoista luokkatovereista luopuminen ja uusiin tutustuminen sekä täysin uuteen kouluun totuttautuminen voi olla raskasta ja oman paikan löytäminen tästä uudesta ympäristöstä saattaa ottaa aikansa. Usein yksinäisyyden kokeminen vähenee näiden siirtymävaiheiden jälkeen.

Joskus käy kuitenkin niin, että sitä omaa porukkaa ja läheisiä ystäviä ei vain tunnu koulusta löytyvän. Koulumaailman lisäksi kavereita ja ystäviä voisi löytää esimerkiksi harrastuksista. Nykyään samanhenkisiä, samoista asioista kiinnostuneita on myös mahdollista löytää erilaisten sosiaalisen median alustojen kautta tai vaikkapa yhdessä pelattavien tietokonepelien kautta. Myös netin yli ylläpidettävät kaverisuhteet voivat olla tärkeitä ja läheisiä ja osaltaan vähentää yksinäisyyden tuntemuksia!

Nyt korona-aikana meitä kaikkia on kannustettu pitämään etäisyyttä toisiin, vähentämään tapaamisia ja pysymään etäällä. Samalla kuitenkin nuoruudessa yksi tärkeä tehtävä on nimenomaan vähittäinen omasta perheestä irtautuminen ja entistä vahvempien suhteiden muodostaminen ystäviin ja muihin perheen ulkopuolisiin. Miten tätä sitten voi toteuttaa ja samalla noudattaa kaikkia koronan takia asetettuja rajoituksia? Entä oletko kokenut enemmän yksinäisyyttä koronan aikana kuin ennen sitä? Tämä on ollut vaikeaa aikaa, enkä ihmettelisi, vaikka yksinäisyyden tunteet olisivat tulleet tänä aikana tutuiksi sellaisillekin, jotka eivät niitä olleet kokeneet ennen koronaa. Onneksi rajoituksia on jo pidemmän aikaa kevennetty ja elämä alkaa palata normaalimmaksi. Voi vain toivoa, ettei rajoitusten kanssa eletty aika ole aiheuttanut liian suuria säröjä kaverisuhteisiin. Ainakin osaamme nyt arvostaa toisten kanssa vietettyä aikaa entistä enemmän!

Mitä meistä kukin sitten voisi tehdä, jotta voisimme vähentää yksinäisyyttä ympärillämme? Monesti yksinäiset sanovat, etteivät muut huomaa heitä, että he ovat näkymättömiä. Pienistä asioista on helppo aloittaa: huomioi toisia, hymyile, sano moi, pyydä mukaan välitunnilla tai istuudu seuraan lounaalla.

Sinulle nuori, joka koet yksinäisyyttä juuri nyt, haluan lopuksi sanoa, että et ole ainoa eikä sinun tarvitse selvitä sen kanssa yksin! Toivon, että lähipiirissäsi on turvallinen aikuinen, jolle voit kertoa tuntemuksistasi ja joka voi tukea ja auttaa sinua. Ja mikäli tarvitset lähipiirisi ulkopuolista apua, voit aloittaa esimerkiksi netistä löytyvistä palveluista (mm. Nuortenlinkki, MLL:n Nuortennetti, Sekasin-chat, ruotsinkielisille esim. Luckan UngInfo, jossa myös ärligt talat-chatten). Koulussa opettajien lisäksi terveydenhoitaja ja kuraattori ovat myös olemassa näitäkin tilanteita varten. Muista, että puhuminen auttaa aina ja me aikuiset välitämme, kuuntelemme ja autamme kyllä, jos vain uskallat kertoa!

Kirjoittaja: Venla Panula (kasvatustieteen maisteri, väitöskirjatutkija)

Työkseni tutkin nuorten ja aikuisten ihmissuhteisiin ja mielialaan liittyviä pulmia, esimerkiksi yksinäisyyttä ja masentuneisuutta. Haluaisin tutkimustyöni avulla vähentää yksinäisyyttä sekä siihen liittyvää negatiivista leimaa ja tehdä mielialan ongelmista puhumisesta meille kaikille helpompaa.

Kuva: ElisaRiva

Miksi luotamme somevaikuttajiin? Verkossa vaikuttaminen perustuu vastavuoroisuuteen<< >>MOLEMMIN PUOLIN perjantaina 19.11.2021 Turun pääkirjaston Studiossa klo 16-19 teemalla Renessanssi 2.0 HUOM! TAPAHTUMASSA ON KORONA-PASSI KÄYTÖSSÄ.

About the author : Sfääri ry

Leave a Reply

Your email address will not be published.