Elokuva-arvostelu: Gabbyn nukketalo

Gabbyn nukketalo -elokuva (dub)
Gabby’s Dollhouse: The Movie
Ohjaaja: Ryan Crego, Kanada, Yhdysvallat
Ensi-ilta 10.10.2025, 98 min

Gabbyn nukketalo – elokuva on lempeä, värikylläinen ja vilpittömästi leikille omistautunut tarina,
joka jatkaa suositun lasten sarjan tuttua maailmaa suuremmalla kankaalla. Gabby lähtee isoäitinsä
kanssa etsimään kadonnutta leikkimökkiään, ja matkan varrella kohdataan joukko ystäviä – ja
samalla muistutetaan siitä, miten leikki, mielikuvitus ja yhteistyö kantavat vaikeuksien yli.
Elokuvan ytimessä on ajatus, että leikki on kasvamisen, oppimisen ja toisten kohtaamisen kieli.
Leikin arvoa kuvataan monitasoisesti. Kun Gabby kohtaa esteitä ja erehdyksiä, hän ei turvaudu
kilpailuun tai voitonhaluun, vaan luovuuteen ja ystävien apuun. Tarinan kaari opettaa, että virhe on
osa oppimista ja että ongelmat voidaan ratkaista yhdessä, kuuntelemalla ja kokeilemalla. Elokuvan
maailma on turvallinen, mutta ei naiivi: sen sanoma on yksinkertainen ja silti viisas – ihminen
tarvitsee leikkiä, jotta hän voisi ymmärtää itseään ja muita.


Visuaalisesti teos on ilotulitus värejä ja muotoja. Live action – ja animaatiomaailman rajat liukuvat
toisiinsa kuin lapsen mielessä, jossa todellinen ja kuviteltu eivät ole erillisiä. Tämä leikillinen
esteettisyys puhuttelee lapsikatsojia, mutta kutsuu myös aikuisia tarkastelemaan omaa suhdettaan
mielikuvitukseen. Kiehtovaa on, miten elokuvan visuaalinen yltäkylläisyys toimii vertauskuvana
sisäiselle maailmalle – sille tilalle, jossa ideat ja tunteet saavat kasvaa vapaasti.
Tarinan rytmi on vauhdikas ja runsas, paikoin jopa hengästyttävä. Toisille katsojille se tarjoaa iloa
ja energiaa, toisille se voi tuntua ylikuormittavalta. Elokuvan parissa kannattaa pysähtyä: antaa
hetken rauhoittua ja pohtia, mitä kaikkea juuri nähty kertoo leikin luonteesta. Kun värit hiljenevät ja
musiikki vaimenee, huomaa ehkä, että pinnan alla elokuva puhuu hiljaisesti yhteydestä – siitä, että
kuvittelu ja läheisyys ruokkivat toisiaan.


Gabbyn nukketalo – elokuva on sydämellinen kunnianosoitus leikille ja sen elämää ylläpitävälle
voimalle. Se kannustaa pitämään kiinni uteliaisuudesta ja muistuttaa, että luovuus ei katoa iän
myötä, ellei siitä luovu. Leikki ei ole todellisuuden vastakohta, vaan sen rinnakkaismaailma –
paikka, jossa kaikki on mahdollista ja jossa jokainen voi löytää oman tarinansa uudelleen.

Paula Kangasniemi

Elävät oikeudet – luonnon oikeudet ja kestävyysetiikka yhteiskuntarauhan näkökulmasta 17.9.2025<<

About the author : admin

Leave a Reply

Your email address will not be published.