Elokuvakatsaus ”Poika ja haikara” (2023)

Poika ja haikara (2023)
Hayao Miyazaki
125 minuuttia
Japani

Elokuvan Poika ja haikara tarina rakentuu mestari Hayao Miyazakille tunnusomaisesti, tragediasta pojan ja kuolleen äidin välillä. Eletään sota-aikaa. Mahito menettää äitinsä teinipoikana ja pian jo kohtaa tehtaanomistajaisänsä uuden naisystävän, edesmenneen äitinsä siskon raskaana. Mahito läpikäy nuoruusajan tunnemyrskyään yksin sekä palvelusväen että äitipuolensa ylihuolehtivaisuuden ilmapiirissä.

Juoni etenee uuteen ulottuvuuteensa, kun suuri haikara laskeutuu pojan huoneen ikkunalle puhuen. Tästä alkaa taianomainen sukellus huimiin seikkailuihin. Ilkeäntuntuinen haikara johdattaa pojan metsän keskellä olevaan torniin, joka toimii elokuvassa rajana todellisuuden ja maagisuuden välillä. Tässä kohtaa tarinaan tulee mukaan Miayazakin elokuvia ennenkin nähneille tuttuja hahmoja. Lisämaustetta tuovat viittaukset sotahistoriaan sekä pahan ja hyvän kamppailu. Katsoja voi havaita kuvauksessa natsihistorian brutaaleja piirteitä. Henkien kätkemän (2001) ja Naapurini Totoron (1988) hahmot ilmenevät mystiikan ja taianomaisuuden yhteyksissä, huumorin sekä uhan muotoina. Prinsessa Monoken (1997) tematiikka tuo Poija ja haikara -elokuvaan lohdun ja empaattisuuden tasoja. Lopuksi alkujaan pelottava haikara vahvistaa Mahiton luottamusta hyvän puolella taistelevasta kumppanista.

Sairaalan tulipalossa menehtynyt äiti välittyy Mahiton painajaisunissa unenomaisina takautumina. Miyazakille tunnusomaiset teemat: kuolema, perhe, luonto virtaavat nopeatempoisasti kohti hyvää loppua, jossa poika viimein kohtaa oman äitinsä suuren seikkailun uuvuttamana.

Mestarillinen ääni- ja kuvamaailma on upeaa, suorastaan ilotulitusta alusta loppuun.

Paula Kangasniemi, freelancer