Turun kaupunginkirjasto ottaa käyttöön koronapassin yli 50 hengen yleisötilaisuuksissa. Pääasiassa koronapassin käyttö koskee pääkirjaston Studiossa järjestettäviä tilaisuuksia.

Lounais-Suomen aluehallintovirasto kielsi eilen 15.11. yli viidenkymmenen (50) henkilön yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset sisätiloissa. Määräys on voimassa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella 16.11.-16.12.2021. Toimijat voivat järjestää yli viidenkymmenen henkilön tilaisuuksia ottamalla käyttöön koronapassin.

Koronapassia tullaan kysymään kaikilta 16 vuotta täyttäneiltä kirjaston tilaisuuksissa, joissa yleisökapasiteetti ylittää 50 henkeä.

YLEISTÄ TIETOA KORONAPASSISTA 

Koronapassin edellytyksenä on joko saatu rokotesuoja, 72 tunnin sisällä saatu negatiivinen koronatesti tai todistus sairastetusta koronataudista. Käyttäjä hakee passin Omakanta-palvelusta. Kirjasto lukee passit THL:n virallisella lukijasovelluksella. Sovellus ei näytä järjestäjälle muita terveystietoja kuin todistuksen koronasuojasta. 

Toimi näin: 

• Lataa koronapassi Omakannasta osoitteesta kanta.fi.
• Passi on käytännössä sivulla näkyvä nimesi ja QR-koodi sekä henkilöllisyystodistus. 
• Passin voi joko tulostaa tai näyttää mobiililaitteelta. 
• Passi tarkastetaan kirjaston tapahtumaan saapuessasi. Avaamme ovet aikaisemmin ruuhkien välttämiseksi, olethan ajoissa paikalla.  
• Maskisuositus on edelleen voimassa kirjaston tiloissa. Tutustuthan muihin yleisön ohjeisiin verkkosivuillamme ennen vierailuasi. Lähde: https://www.turku.fi/uutinen/2021-11-16_kirjaston-yli-50-hengen-tapahtumissa-koronapassi-kayttoon

Perjantaina 19.11. (aikavälillä klo 16-19) filosofiaa ja ajattelun kulttuuria edistävä Sfääri ry järjestää Molemmin puolin-filosofiatapahtuman. Tapahtumapaikkana on Turun kaupungin pääkirjaston Studio-tila. Tilaisuus järjestetään yhteistyössä kirjaston kanssa ja se on yleisölle maksuton. 

Sfääri ry:n tapahtumissa luodaan tiloja vapaalle ajattelulle, kokemukselliselle filosofialle ja toisia arvostavalle keskustelulle. Molemmin puolin tapahtumassa tuodaan esille erityisesti näkökulmien moneutta tarkasteltaviin aiheisiin ja osoitetaan, kuinka ne voivat rikastaa kunkin omaa ajattelua. 

Molemmin puolin -filosofiatapahtuma järjestetään nyt kolmannen kerran ja sen teemana on RENESSANSSI 2.0. Renessanssi tarkoittaa kirjaimellisesti syntymistä uudelleen.  

Haluamme kysyä, millä tavalla haluamme yksilöinä ja yhteiskuntana syntyä uudelleen, kun koronavaihe toivottavasti jo pian hellittää. -Olemmeko tehneet tänä poikkeuksellisena ajanjaksona jotain tärkeitä oivalluksia elämästä? -Mitä kenties haluamme säilyttää ”vanhasta” ja mitä haluamme luoda kokonaan uudestaan?

Molemmin puolin -tapahtuman ohjelmisto koostuu noin 30 minuutin yleisöä osallistavista luennoista, esityksistä ja puheenvuoroista. Näkökulmia saadaan sekä taiteiden että tieteiden piiristä. Nämä sijoittuvat aikavälille klo 16-18.

Tilaisuuden päättää tapahtuman teemaan monipuolisesti pureutuva paneelikeskustelu klo 18-19. Kysymyksiä paneeliin saa lähettää etukäteen (ajattelenkoska@gmail.com). Tämän lisäksi keräämme kirjallisessa muodossa esitettyjä yleisökysymyksiä tilaisuuden aikana. Kaikkien etukäteen asiallisen kysymyksen paneeliin lähettäneiden kesken arvotaan 20 euron lahjakortti Sammakon kirjakauppaan. Arvontaan osallistuvan kysymyksen tulee olla lähetetty viimeistään torstaina 18.11. klo 23.00.

Katso panelistien esittelyt alta.

Lämpimästi tervetuloa Sfääri ry:n ja Turun kaupungin pääkirjaston puolesta.

Yhteydenotot Sfääri ry: ajattelenkoska@gmail.com

Sfääri ry on filosofeista ja filosofiaintoilijoista koostuva yhdistys . 

Voit liittyä mukaan toimintaan: https://www.sfaariry.fi/liity/

SEURAA:

Facebook: ajattelenkoskavoin

Instagram: @ajattelenkoskavoin

Snapchat: ajattelenkoska 

Twitter: @ajattelenkoska

LUENNOITSIJAT/

PANEELIKESKUSTELIJAT

Renessanssin aatemaailma vastasi myöhäiskeskiajan kriisiytyneen todellisuuden luomiin tarpeisiin etsimällä uusia tiedon tuottamisen menetelmiä ja tuoreita näkökulmia maailmaan. Millä tavoin renessanssi pani alulle  moderniin aikakauteen johtaneen kehityksen vanhan maailmankuvan murtuessa?

Luento: ”Renessanssi – silta keskiajan kulttuurista uuden ajan maailmaan” klo 16-16.30, paneelikeskustelu klo 18-19

Tervehdys arvon Molemmin puolin -filosofiatapahtumaan osallistuvat. Olen Turun yliopistosta kulttuurihistorian oppiaineesta filosofian maisteriksi 2012 valmistunut yksityisajattelija. Luonnon monimuotoisuus ja yhteisöt ovat minulle merkittäviä arvoja, samoin yhteiskunnallisen läpinäkyvyyden edistäminen omalla ajattelullani. 
Sosiaalista elämää ja luontosuhdetta koskevaan Degrowth-ajatteluuni (eli pienemmin, vähemmän, hitaammin ja vastavuoroisemmin) olen saanut vaikutteita muun muassa Maria Joutsenvirran et al teoksessa Talous kasvun jälkeen esitetyistä ajatuksista sekä muun muassa ympäristötieteilijä Ville Vaurolalta ja taloustieteilijä Partha Dasguptalta. Henkilökohtaiselle psykologisella tasolla hitauden, läsnäolon armeliaisuuden ja ymmärryksen suhdetta toisiinsa ovat valaisseet tutustuminen Eckhart Tollen, Noah Yuval Hararin ja Rutger Bregmanin ajatuksiin tutustuminen. Bregman ja Harari ovat myös valaisseet minulle miksi automaattiset ajatukset, mustavalkostereotypiat ja laiska ajattelu ovat usein ihmisyhteisöille niin tyypillisiä. Toisaalta Bregman on myös lisännyt uskoa ihmisen kykyyn muuttaa omaa toimintaansa samoin kuin Harari.  Ajatuksiani sosiaalisen pääoman merkityksestä yhteisöjen hyvinvoinnille ovat omalla toiminnallaan inspiroineet muun muassa Robert D. Putnam, Jean-Francois Zobrist sekä monet muut.

Jarkko Niemelä, puheenvuoro klo 16.30-17.00, paneelikeskustelu klo 18-19

Henri Huttunen on tohtorikoulutettava Turun yliopiston filosofian oppiaineessa ja hänen väitöskirjatutkimuksensa käsittelee ihmisen paranteluun liittyviä eettisiä kysymyksiä, erityisesti sellaisia jotka liittyvät yhteiskunnalliseen tasa-arvoon. Ihmisen parantelulla tarkoitetaan lääketieteellisiä interventioita, joiden ensisijainen tarkoitus ei ole hoitaa sairauksia vaan parantaa ihmisen suorituskykyä jollain tavalla, esimerkiksi kasvattamalla keskittymiskykyä, älykkyyttä tai fyysistä kestävyyttä. Uhkaako ihmisen parantelu hankkeena syventää yhteiskunnissa jo olevia kuiluja tai luoda kokonaan uusia? Entä mitä voisimme tehdä tämän uhan ehkäisemiseksi?”

Luento klo 17-17.30, paneelikeskustelu klo 18-19

Olen Ville Vaurola, pääkaupunkiseudulta kotoisin ja opintojen myötä viisitoista vuotta sitten Turkuun kotiutunut. Valmistuin Turun yliopistolta pääaineena ekologia ja pitkät sivuaineopinnot ympäristötieteestä. Tein graduni yhteistyössä Helsingin yliopiston Viides Ulottuvuus -tutkimusryhmän kanssa, viherkattoihin liittyen.

IPCC:n 1.5 raportin ilmestymisen aikoihin perustimme Joonas Uotisen kanssa Turku 1.5 ryhmän, avoimen ja riippumattoman foorumin, joka pyrkii vaikuttamaan siihen, että tekisimme paikallisesti kestäviä ratkaisuja, niin ilmastonmuutoksen, kuin luontokadon pysäyttämisen suhteen. Tähän liittyen itseäni inspiroivat esimerkiksi BIOS-tutkimusyksikön ekologiseen jälleenrakentamiseen liittyvät pohdinnat.

Ympäristötieteen opintojen edetessä käsitykseni ympäristöongelmien laajudesta ja huolestuttavuudesta syvenivät. Samalla kuitenkin havahduin siihen, miten käsite ”ympäristöongelma” on oikeastaan harhaanjohtava. Yhä selkeämmin ymmärsin, että ongelmien juurisyy osoitti pikemminkin mm. ihmisen itsensä kehittämiin teknologioihin, maankäyttöön, sekä talousjärjestelmiin. Kun ympäristö nähdään ihmiselle alisteisena, ympäristön tarjoamia ekosysteemipalveluja hyödynnetään helposti enemmän ja nopeammin, kuin ekologinen kestävyys tai ekosysteemien ns. resilienssi sallisi. Tähän luontosuhteemme kestämättömään vinoutumaan liittyy nähdäkseni kiinteästi myös käsityksemme menestyksestä. Mikä on tavoittelemisen arvoista ja ihannoitua, niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta? Väitän, että luontosuhteemme määrittää sen, millä ekologisella hinnalla ja kuinka nopeasti asioita tavoittelemme – mutta myös sen, millä keinoilla ja millaista elämää ylipäätään tulisi tavoitella.

Muunmuassa Donald J. Hughesin Maailman Ympäristöhistoria -teos tarjoaa useita esimerkkejä siitä, kuinka eri kulttuureissa ja eri aikakausina ympäristön köyhtymistä on seurannut yhteiskunnalinen epävakaus, joka pahimmillaan on johtanut jopa sivilisaatioiden romahtamiseen. Toisaalta yhteisöt, joiden luontosuhde on ollut kestävämmällä pohjalla ovat voineet selvitä jopa vuosituhansia ilman pulaa ruuasta – usein heidän ongelmansa ovat alkaneet länsimaalaisten saapuessa paikalle ”sivistämään” ja ”modernisoimaan” vanhat käytännöt.

Koronapandemian tulisi ennenkaikkea olla shokkiherätys luontosuhteemme kestämättömyyteen, sillä pandemiat ovat seurausta omista toimistamme. Asiantuntijat ovat jo pitkään varoittaneet, että villieläinten salametsästys ja mustanpörssinkauppa, sekä tuotantoeläinten kurjat olot luovat otolliset olosuhteet zoonoosien synnylle. Koronakriisi on kuitenkin osoittanut, että meidän on mahdollista tehdä yhteiskunnassamme myös nopeita ja ennennäkemättömiä muutoksia. Luontokato ja ilmastonmuutos ovat jo nykyhetkeä ja ilmiöinä ne muistuttavat koronakriisiä – ne ovat seurausta omista toimistamme, emme voi jatkaa vanhalla tavalla ja muutoksen on oltava nopeaa ja ennennäkemätöntä. Miten sitten tulisi toimia? Uskon, että vastaukset voivat olla lopulta yllättävän yksinkertaisia. Ystäväni osui lähelle asian ydintä todetessaan: ”Luonnon kanssa toimiminen on todellinen tapa kerryttää varallisuutta”. Miten esimerkiksi menestysihanteet ja talouskasvun määritteet muuttuisivat jos ottaisimme tämän ohjeen ratkaisujemme ja tavoitteidemme perustaksi? Ympäristöhistorian esimerkkien valossa vaikuttaa itseasiassa siltä, että luonnon kanssa toimiminen on ainoa todellinen tapa kerryttää varallisuutta.

Puheenvuoro klo 17.30-18.00, paneelikeskustelu klo 18-19